Laiskana ihmisenä en tietenkään ole aikakausiin jaksanut ylläpitää blogiani vaikka semmoisen omistankin mutta aattelimpa taas vaihteeksi kirjoittaa tänne jotakin.
Tulin tässä vihdoin kattoneeksi Blood+ animen saaden jälleen yhden ikuisuusprojektin valmiiksi. Sarja perustui hyvin löyhästi 2000 vuonna julkaistuun Blood: The Last Vampire -leffaan mutta päähenkilön lisäksi niillä ei varsinaisesti ole juurikaan yhteneväisyyksiä.
Sarja kertoo Saya Otonashista joka on suhteellisen normaali koulutyttö joka kärsii muistinmenetyksestä ja saan anemian vuoksi säännöllisiä verensiirtoja. Yeah, right. Eräänä päivänä Sayan kimppuun hyökkää Chiroptera. "Ne on vampyyreja." "Turpa kiinni." Luonnollisesti tämän seurauksena paikalle ilmestyy mystinen Bachia sellolla soittava hihhuli jolta Saya saa aseeksi katanan, Japanissa kun ollaan, ja seuraavaksi sitten juostaankin maailman ympäri 50 jaksossa tappamassa Chiropteroja. "Mut- mut- mutta ne on vampyyreja." "Johan mä sanoin että turpa kiinni. Mee siitä nyt kuuseen niiden spoilereittes, ei niiden autonosien ku niiden toisten kanssa."
Erh. Emmä tiiä miten näitä arvosteluja tehään. Joka tapauksessa sarja oli yllttävän laadukas ainakin omasta mielestäni. Hahmot oli hyvin kirjoitettuja ja kaikilla oli omat vinksahtaneet luonteensa ja löysät ruuvinsa. Erityismaininnan ansaitsee sarjan musiikki josta vastasivat säveltäjät Hans Zimmer (Leijonakuningas, se eka, Pirates of the Caribbeanit, Dark Knight -trilogia, etc.) ja Mark Mancina (Leijonakuningas, se toka, Disneyn Tarzan 1999, Speed 1-2, Bad Boys). Musiikillisesti jälki on kyllä sen mukaista ja sarjan soundtrack nousikin heti yhdeksi parhaimmista mitä olen kuullut.
Sarjan kerronta eteni vauhdikkaasti eikä joidenkin sarjojen tapaan junnanut paikoillaan kymmenien jaksojen ajan. Sarjan päätös oli tehty hyvin vaikkei sitä välttämättä voi kutsua onnelliseksi lopuksi. Päätös myös jätti muutamia avoimia kysymyksia ehkä jopa tarkoituksella ja ainakin itse toivon että sarja saisi vielä joskus kunnon jatkoa mutta ainakin tällä hetkellä se vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Valitettavasti Suomen surkean animetarjonnan vuoksi sarja on saatavilla todennäköisesti ainostaan US of A:n aluekoodattuna DVD:nä tai Japanista tilattuna, joten jos et omista aluekooditonta DVD soitinta, jota en omista, niin Dagnabbit dammit.
Ja koska arvostelu 8/10.
PS. Samoilta tekijöiltä on saatavilla uudempi Blood-C niminen sarja joka koostuu 12 jaksosta ja yhdestä TV-elokuvasta.
